Kunnollisvaalit kysyy, saiko kohuehdokkaiden kyseenalainen julkisuus maltilliset äänestäjät jäämään kotiin.
"Varmojen läpimenijöiden", kuten Timo Soini, Jussi Halla-aho, Olli Immonen ja Päivi Räsänen, lisäksi Kunnollisvaalit-blogissa esitellyistä ehdokkaista valtuustoihin pääsi useita sellaisia "kohuehdokkaita", joiden saama julkisuus ja siten myös äänimäärä olisivat varmaankin jääneet vaatimattomiksi ilman Kunnollisvaalien "vetoapua".
Kotkassa puolustajiensa ja tukijoidensa Juho Eerola ja Freddy van Wonterghem, jotka niin ikään "pääsivät" blogiin, vanavedessä valtuustoon nousi kaikkein suurinta kohua herättänyt ja blogissa eniten katselukertoja kerännyt "musliminkeittäjä" Amon Rautiainen. Vaasassa Blood & Honour -paidallaan huomiota herättänyt Risto Helin ylitti valtuuston kynnyksen niin ikään heittämällä. Vieremällä valtuustoon pääsi Jarmo Kyyrö ja Kemissä peräti äänikuninkaaksi nousi Harri Tauriainen. Kangasalla puolestaan "Irti Setan otteesta" ja "Minun Mannerheim on valkoinen" -teepaidoillaan huomiota herättänyt Jani Viinikainen pääsi mukaan kunnallispolitiikkaan.
Tarkoittaako tämä, että Kunnollisvaalit epäonnistui tavoitteissaan surkeasti? Kyllä ja ei. Tarkoituksena ei tietenkään ollut mainostaa kaikkein räikeimpiä lausuntoja sosiaalisessa mediassa viljelleitä ehdokkaita sen enempää kuin ketään muutakaan. Tarkoituksena ei ollut edes käydä "vastakampanjaa" mitään yksittäistä puoluetta vastaan. Blogiin päätyi lopulta ehdokkaita paitsi Perussuomalaisista, myös Keskustasta, Kokoomuksesta, Kristillisdemokraateista ja Sosialidemokraateista, puhumattakaan niinsanotuista pienpuolueista tai sitoutumattomien yhteislistoista kuten IPU, STP, Muutos 2011 ja Sinivalkoiset. Ennen ehdokasasettelun määräaikaa tarkoituksena oli pikemminkin muistuttaa mm. Perussuomalaisia puheenjohtaja Soinin vakuutteluista "tiukasta seulasta" ehdokasasettelussa ja eduskuntavaalien alla siteeratusta lausumasta "Meillä ei ole listoilla yhtään rasistia".
Esimerkiksi Perussuomalaisten ehdokkaat Risto Helin ja Amon Rautiainen kerkesivätkin päätyä blogiin ennen ehdokasasettelun sulkeutumista. Niin myöhään kuitenkin, että puolueessa jouduttiin toteamaan, ettei heidän ehdokkuuttaan voi enää peruuttaa. Tampereella keskustaehdokkaat Timo E. Tukia ja Arja Hirvenoja puolestaan saivat niin ikään jatkaa ehdokkaina, huolimatta aktiivisuudestaan vastajihadistisessa FDL-liikkeessä, pääsemättä kuitenkaan lopulta kaupunginvaltuustoon.
Kävikö tässä nyt siis niin, että Kunnollisvaalit nosti esiin ehdokkaita, jotka olisivat muuten jääneet tuntemattomiksi äärimielipiteineen ja vihapuheineen? Mahdollisesti, jopa todennäköisesti on käynyt juuri näin.
Mutta mitä muuta kuntavaaleissa tapahtuikaan? Timo Soinin kasvonilmeitä tutkailtiin vaali-iltana ja niistä luettiin mediassa syvä pettymys. Puolentoista vuoden takainen Jytky oli sulanut "semi-jytkyksi" tai "lötkyksi". Vaalien alla tehnyt kannatusmittaukset povasivat Perussuomalaisille huomattavasti parempaa menestystä, Jytky Kakkosta.
Toisaalta vaalien suurin voittaja oli Nukkuvien Puolue, yli neljänkymmenen prosentin äänisaaliilla. Mediassa kauhisteltiin alhaista äänestysprosenttia. Täysin aiheellisesti.
Tarkastellaanpa hieman sitä numeerista dataa.
Maanlaajuinen äänestysprosentti näissä kuntavaaleissa oli 58,2, jossa oli edellisiin kuntavaaleihin nähden vähennystä kokonaiset 3,1 prosenttiyksikköä. Kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on tietysti perinteisestikin ollut verrattain alhainen, verrattuna eduskuntavaaleihin. Kevään 2011 ek-vaaleissa äänestysaktiivisuus oli 67,9 prosenttia.
Entä Perussuomalaisten semi-jytky suhteessa eduskuntavaalien Jytkyyn 2011? Pudotus oli remakka: valtakunnallisesti 19,1 prosentista 12,3 prosenttiin. Myös suhteessa vaaleja edeltäneisiin ennusteisiin Perussuomalaiset joutuivat pettymään. Aivan vaalien alla julkistetuissa viimeisissä gallupeissa (20.-25.10.2012) Helsingin Sanomat, MTV3, YLE ja Iltalehti ennustivat puoleelle yli 15 prosentin äänisaalista, Ilta-Sanomat puolestaan 13,6 prosenttia. Syyskuussa arviot olivat parisen prosenttiyksikköä korkeampia, viidentoista ja seitsemäntoista prosentin välillä.
Entä vaalipiirit, joissa Kunnollisvaalien esiin tuomat "kohuehdokkaat" pääsivät valtuustoon?
Vaasassa, jossa Risto Helin pääsi läpi, äänestysvilkkaus oli jokseenkin koko maan keskiarvon tienoilla: 58,3 % -3,8 (äänestysaktiivisuus ja pudotus vuoden 2008 kuntavaaleista).
Harri Tauriaisen 460 ääntä takasivat hänelle Kemin äänikuninkuuden. Sillä pääsi kuitenkin Kemin ehdokkaista vasta kahdeksannelta sijalta valtuustoon. Äänestysprosentti: 55,3 % -5,5. Iso osa Perussuomalaisten kannatuksesta siis keskittyi Kemissä Tauriaiselle. Toisaalta Vasemmistoliitto sai kaupungissa peräti 32 prosenttia äänistä. Perussuomalaisten äänisaalis Kemissä oli huikeat 21,8 % vuoden 2011 ek-vaaleissa eli annetuista noin kahdestatoistauhannesta äänestä yli kaksituhattakuusisataa ääntä, nyt taas ainoastaan 8,7 % ja kaiken kaikkiaan 872 ääntä.
Kotkassa Perussuomalaiset menestyivät selvästi paremmin, Juho Eerolan ja Freddy van Wonterghemin johdolla. Perussuomalaiset saivat 15,7 % äänistä, joka takasi heille peräti kahdeksan valtuustopaikkaa, siis neljä paikkaa lisäystä vuoden 2008 kuntavaaleihin nähden. Uusien valtuutettujen joukossa nähdään siis myös Amon Rautiainen 152 äänellään. Hänen osuutensa kunnan äänistä oli 0,6 %, joista ennakkoon annettiin 25 ääntä ja vaalipäivänä 127. Kotkan äänestysprosentti oli nyt 55,7 (-3,0) ja ek-vaaleissa 2011 se oli 66,7. Kotka on ollut jo vuosia vahva kaupunki Perussuomalaisille. Puolueen ääniosuus kuitenkin putosi eduskuntavaalien 23,6 prosentista varsin railakkaasti, lähes kahdeksan prosenttiyksikköä.
Porissa, jossa Perussuomalaiset käyttivät yhtenä kuntavaaliteemanaan lausetta "Yksi kaupunki, yksi johtaja" (vrt. Saksan NSDAP:n "Ein Volk, ein Reich, ein Führer"), puolue sai vuoden 2011 ek-vaaleissa äänistä peräti 25 prosenttia, mutta tällä kertaa se joutui tyytymään 15,3 prosentin kannatukseen. Näissä kuntavaaleissa puolue keräsi 6 067 ääntä, kun taas viime vuoden eduskuntavaaleissa lukema oli 11 633 ääntä. Luvut ovat yhteismitallisia, sillä Noormarkku liittyi Poriin jo 1.1.2010. Porilaisia ehdokkaita ei valikoitunut Kunnollisvaalit-blogiin, hämmennystä herättäneestä iskulauseesta huolimatta. Herännyt kohu saattoi kuitenkin vaikuttaa äänestäjiin tässäkin tapauksessa.
Niin: herännyt kohu saattoi vaikuttaa äänestäjiin? Millä tavalla? Olemme nähneet, että moni Kunnollisvaalit-blogin ääriehdokkaista pääsi valtuustoon. Näin ei välttämättä olisi esimerkiksi Amon Rautiaisen tai Risto Helinin kohdalla tapahtunut ilman julkista huomiota. Samaan aikaan on kuitenkin esitettyjen lukujen valossa perusteltua olettaa, että moni Perussuomalaisten kannattaja jätti tällä kertaa äänestämättä Perussuomalaisia. On erittäin todennäköistä, että moni heistä jätti ylipäätään äänestämättä. Edelleen, ei liene kaukaa haettua olettaa, että ainakin niissä kunnissa joissa Perussuomalaiset ehdokkaat "saivat" julkisuutta kyseenalaisilla Facebook- tai blogijulkaisuillaan, moni maltillinen Perussuomalaisten kannattaja kääntyi kannoillaan ja "loikkasi" äänestäjänä joko Nukkuvien Puolueeseen tai johonkin ns. vanhoista puolueista.
Vaali-iltana Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini totesi, että politiikassa on jotain pahasti vialla, ja että vika ei ole äänestäjissä. Asiayhteyden hieman hälvettyä hän arveli, että juuri Perussuomalaisten äänestäjät jäivät näissä vaaleissa kotiin nukkumaan. Mitähän Soini mahtaa ajatella äänestäjien juuri heille viestittävän?
Tämä olisi tietysti vain osaselitys Perussuomalaisten odotettua heikommalle menestykselle. Ja keskustelunavaus.
